maanantai 25. helmikuuta 2013

Vaihtokauppaa


Muuton yhteydessä on hyvä tilaisuus karsia turhaa tavaraa.
Kävimme V:n kanssa pakatessa läpi kaikki kirjamme ja laitoimme sivuun ne joita emme aio enää lukea uudestaan. Kotimme läheisyydessä toimii divari, johon kävimme kirjojamme tarjoamassa ja sovimme että saamme ottaa vaihdossa haluamiamme kirjoja. Vaihto oli toimiva sillä pääsimme eroon noin 30 kirjasta ja saimme valita tilalle uusia, joita kotiutimme (vain) seitsemän. Helppo tapa tehdä tilaa uusille kirjoille, jos ei halua niitä itse myydä eteenpäin.

V löysi itselleen klassikon..


ja ensimmäisen itse hankkimansa Remeksen.
 Remeksen uusin kirja kun on yleensä löytynyt hänen joululahjapinostaan.


Itselleni en ottanut mitään, mutta PikkuE puolestaan sai täydennystä kirjakokoelmiinsa.
PikkuE rakastaa kuunnella loruja ja lyhyitä rimmaavia tarinoita.
Joululahjaksi saamamme Hanhiemon satulippaan kaveriksi löysimme Hanhiemon iloinen lipas -lorukirjan ja Harakka Suomalaisia lastenloruja.




Kaarina Helakisan Ainakin miljoona sinistä kissaa kirjassa on myös sopivan lyhyet luvut iltasatuna luettavaksi.

Se minkä ihmismieli keksi kerta, se mielessä: siis olemassa on.
Näin laulaa tuulenhenki Ariel pikku Samuelille. Ja Samuel keksii. Hän keksii sinisen kissan, kymmenen, tuhat, ainakin miljoon sinistä kissaa. Mutta unelmista on pidettävä hyvää huolta, sillä unelmat voivat karata ja unelmien kauppiaiden ahnaat säkit ovat auki.



Mukaan eksyivät myös Sirkus Pomeranssi ja Jere jarruvaunu, joka oli miehelleni lapsuudesta tuttu.
Tammen kultaiset kirjat ovat juuri sopivan pituisia luettavaksi iltasatuna ja piirrokset ovat värikkäitä ja kauniita.

Luemme mieheni kanssa paljon. Lukeminen on meillä molemmilla jaksottaista, mutta kun vauhtiin pääsee, niin tule ahmineeksi monta kirjaa perä jälkeen.. Siksi on aina hyvä olla muutama uusi kirja varastossa kun lukuinto pääsee yllättämään. Molemmilla on ollut ns. kuiva kausi lukemisen suhteen jo jonkun kuukauden, mutta asiaa selittää armoton väsymys, joka lapsiperheissä usein vallitsee. Kun alat olla iltakahdeksan jälkeen selvää kauraa pehkuihin, ei lukeminen oikein edisty jos pääset joka ilta keskimäärin kaksi lausetta eteenpäin. Toisaalta, kun jakaa makuuhuoneensa pikkuisen tuhisijan kanssa, ei mielellään myöskään riskeeraa herättävänsä tätä sytyttämällä valoja huoneeseen lukeakseen. Nukkumajärjestelyihin on onneksi tulossa pian muutos, joten ehkä molemmat pian innostumme taas lukemaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti